Siinä se sitten tippui postiluukusta. Meidän perhe-lehti.Töistä tullessa se siinä minua odotti. Se tuntui kuin olisin kauhuelokuvasta. Sydän lähti pamppailemaan hurjaa vauhtia ja oli sitten istuttava kun tuntui että happi loppuisi. Odotan edelleenkin menkkoja alkavaksi. Ja vaikka lehden tulemisesta on jo kai viikko niin en ole pystynyt edelleenkä avaamaan sitä. Siirsin sitä vain vähän sivuun oven suusta odottamaan hetkeä jolloin sen pystyn ottamaan käsiini ja edes sen verran avaamaan että tutkailisin aiheet ilman suurempia kyyneleitä. Toistaiseksi ahdistaa se ihan liikaa joten annan olla.

Piti tulla purkamaan oloa. Kierto on nyt 30 päivää ja tämä on niin "pitkällä" jo. Alavatsa tuntuu olevan jo kohta kolmatta viikkoa jonkin verran turvoksissa. Tai en oikeastaan osaa sanoa. Tietoinen olen nyt enemmän alavatsasta kuin normaalisti, joten kai sitä turvotukseksi voi sanoa. Rinnat oli jossain vaiheessa herkät ja jonkinlaisia kipuja ja sen suuntaista. Ei jaksa. Väsyttää muutenkin ja olen kohta kurkkuani myöten täynä näitä ajatuksia että onkohan tulla nyt joku salamatkustaja vai ei. 

Aijon siitä huolimatta ottaa siiderin, tai kolme. Ei jaksa nyt välittää. Anteeksi.