Kiertoa, turhaa vauvan yritystä. Mitään ei oo tapahtunu. EI kiinnittymistä, ei haamun haamua raskaustestiin. Ei oireita raskautumisesta.

Naama kukkii vaan aina, aina ennen menkkojen alkua. Vaihteeksi mulla on kunnon kivut tässä. Edes jotain konkreettista minkä vuoksi voi itkeä, Kun tuntuu oudolle itkeä ilman kipua. 

Feississä on yksi kaveri viikolla 32 raskaana. Mä haluaisin suodattaa  häneltä vaan ne raskaana olemisen ihanuus viesit. Vältän lukemasta niitä, kun hän muuten on kiva kaveri. Hänelle olen todella kateellinen. Hän on minuakin isompi, ja raskaaksi napsahti sormia napsauttamalla. Kai? En voi tietää, kun ei uskalla kysyä. Voi olla arka aihe.  Hän löysi mut ja kuukausi pari siitä kun hyväksyin hänet kaverikseni, hän ilmoitti että on raskaana. 

Toisen raskautumiset tuntuu niin älyttömän pahalle. Vaikkei se minulta ole missään nimessä pois, mutta en osaa olla sen jälkeen sellainen kun hyvän kaverin/ystävän kuuluu olla. Mä jotenkin vaan tuun niin vaikeaks. En osaa asennoitua ainakaan näin netti maailmassa toisen asemaan kun itse toivoisin saavani sen lapsen niin kovasti. Jos on irlinä ihan pakko, niin sitten kyllä voi käsityskin muuttua ajan myötä. Mutta jotenkin netti tuttujen elämä on jotenkin niin vaikeaa. 

Ärsyttää sekin kun mun äidillä on jo 6 lasten lasta ja näistä mun siskojen nuorimmista  se ei oo ollu sillee moksiskaan. Neljännestä lapsen lapsesta se vielä jakso sillee iloita ni miten sitten mun lapseni käy? 

 Jos se ei jaksa välittää viidennestä ja kuudennesta lapsen lapsesta, niin miten mun lapseni sitten käy?

Lisäks Mä jotenkin toivon ettei mieheni pikku sisko saa lasta ennen meitä. Se olisi niin väärin sillä mä haluan kuitenkin olla eka sitte anopille saada se lapsen lapsi. Jopa appiukon pojillakin (2kpl) on lapset ja se aina jaksaa muistaa kysyy että koska me se lapsi tehdään. ja mä olen kyllästyny vastaa että sitten kun on tullakseen.