Lueskelin tuossa erästä keskustelua jossa kerrottiin kauan kaivatun lapsen syntymää ja samalla kuuntelin tuota
Jennin biisä purskahdin niin kovaan itkuun. Oli pakko mennä makkariin tyynyä vasten huutamaan, ettei mies oisi 
heränny päiväuniltaan. 
Kaikki lähinnä vähän ärsyttää. Tiedä miksi. EI kukaan ole tehnyt mitään sen ihmeempää.
Huomenna tiedossa raskas ja pitkä reissu. Lapsenvahdiksi lauantai aamusta sunnuntai yöhön. Tapeltiin miehen
kanssa siitä ettei voi jättää niin pitkäks aikaa kissaoja. Mutta kyllä musta kissat pärjää kunhan on ruokaa tarpeeks
ja vettä. Ja onhan noi hiekkalaatikotkin kun niitä on kolme ni se kyllä riittää ihanhyvin myöskin.
Hammastakin särkee kun on juurihoito kesken. Kummaltakin puolelta sitä hammasta on kipeenä. 
Mä taidan hävitä. Siis ainakin mesestä jos en muualta.. LAittaa itteni oflineksi. kun ei oo oikeen sellaista ihmistä linjoilla
jjolle osaisin puhua ajatukseni.. No ehkä mä kirjeeseen.. Mut kattoo..


Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan

Tyyni oli eilen yö
mut kohta kuitenkin
Tuuli henkäisi ja tuntee sain
Joku liikkui lähelläni
koski poskeain
Tutun käden tunsin ihollain

Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa
Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on
Ja jalkojemme alla sama maa

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan