Mulla sattu häntäluuhun reilu viikko sitte ja tänä aamuna voisi sanoa että oli tuskaa kääntyillä ja miekkosen piti tuoda mulle särkylääkettä. Ihana mies kun toi sitä mulle. menkoista sitte... Mä odotan nyt vähän liikaa että saisin testailla raskautta. Olen jo parina päivänä etsinyt kunnolla oireita itsestäni ja se ei ole kivaa kun kp:t on jotain 15sta hujakoilla. Tää hajottaa jo nyt joten kuinka paha on sitte parin päivän saati viikon päästä...

Ja niin on vitutus käyrä korkealla. Ehkä suurimmaksi syyksi kun huomenna pitää lähtee töihin aamusta aikasin ja todennäkösesti paikkoihin joissa ei ole pahemmin aurattu joten suuri mahdollisuus on jäädä autolla kii johki. VTTU!
MÄ en niin jaksa ja kestä enää mitään työjuttuja. Mä vaan alan olemaan niin poikki kaikesta työjutuista etten oikein jaksa mitään. Lukuun ottamasta sitäkin seikkaa että mä vuodan vieläkin verta. No pitäisi kai olla tottunut että 10pv voi mennä tässäkin hommassa. Voisin kaivaa mun sylkiovistestinkin esille. Mutta aamulla pitäisi siihen lasiin nuoleskella. Pitäisi vaan muistaa missä se on.

Naama on alkanu rasvottuu taas ja perjantaina oli ilmestyny eka finni tuohon leukaan. Ei hyvä. Olen testaillut nyt kun sorruin ja ostin raskaustestejä niin olenkin sitten niitä käytelly ihan reilusti. JOka päivä ainakin kaks. Paitsi tänään en ole jaksanu kun ei pää anna oikein myöten. 

Mua ärsyttää sosiaalinen media taas vaihteeksi. Tuntuu että joka toinen statuspäivitys koskee vauvoja, vautautumista. Mä en jaksa. KAikki foorumit on täynä kaikkea vauhvahöpinää. ARGGG!!! Mietin että kuinkahan moni oikeen nyt loppujen lopuksi tietää tästä meidän projektista? Olen muutamalle luotettavalle tyypille nyt kertonut ja niitä on nyt ainakin viisi. Toivoisin vain ettei he nyt sitten mene kertomaan eteenpäin ilman lupaani yheisille ystäville tai tutuille. Tämä on mulle niin kova asia että mä en ole edes omalle äidille asiasta kertonut saati siskoilleni. 

Mä tässä kattelin viikolla taas huutonetistä lasten vaunuja. Mä olen varmaankin sen verran väliinputoaja etten paljon saa keneltäkään mitään. Siskot ovat vaihdelleet toistensa kanssa kaikkea ja saaneet tutuilta ja tuntemattomilta mutta minä tuskin saan keneltäkään mitään. Ehkä nyt muutamalta ystävältä jotain vaatteita. Olemme vähän jo keräilleet kaikkea mutta taidan suurimmasta osasta luopua, kun tämä näyttää ihan turhalta. Tämä on kolmas vuosi yrittämistä. Sitähän sanotaan että kolmas kerta toden sanoo, ja mä haluan toivoa ja uskoa siihen nyt tässä tilanteessa että olisin viimestään jo ensi jouluksi raskaana, tai saanu jo vauvan. 

Jaksoin viimeseen asti uskoa joulun ihmeeseenkin. Mutta ei. Kaikki muut tuntuu saavan lapsen ennen minua. Nekin jotka vähiten ovat sopivia vanhemmiksi. Ja tarkoitan nyt heitä jotka ovat heittäneet elämänsä hukkaan rellestämällä viinojen ja huumeiden parissa. Tässä pari päivääs itten kuulin yhen tutun ihmisen menettäneen oman lapsensa huoltajuuden ihan kokonaan koska hän ei välitä omasta lapsestaan. Puhun siis naisesta, äidistä joka juo ja todennäkösesti piikittää itseään lapsen läsnäollessa. Ystäväni joka on hänen ystävä teki lastensuojeluun ilmoituksen ja mä olen huojentunut. Tämä lapsi pääsi isänsä luokse joka on fiksu ja hänen uusi tyttöystävänsä on myös fiksu. Lapsella paremmat mahdollisuudet elämään. 

Anteeksi te ystävät jos tämä avautuminen koskettaa teitä. En pahalla tarkota mitään sanomaani. Minusta vain tuntuu nyt tältä. 

Siinä se sitten tippui postiluukusta. Meidän perhe-lehti.Töistä tullessa se siinä minua odotti. Se tuntui kuin olisin kauhuelokuvasta. Sydän lähti pamppailemaan hurjaa vauhtia ja oli sitten istuttava kun tuntui että happi loppuisi. Odotan edelleenkin menkkoja alkavaksi. Ja vaikka lehden tulemisesta on jo kai viikko niin en ole pystynyt edelleenkä avaamaan sitä. Siirsin sitä vain vähän sivuun oven suusta odottamaan hetkeä jolloin sen pystyn ottamaan käsiini ja edes sen verran avaamaan että tutkailisin aiheet ilman suurempia kyyneleitä. Toistaiseksi ahdistaa se ihan liikaa joten annan olla.

Piti tulla purkamaan oloa. Kierto on nyt 30 päivää ja tämä on niin "pitkällä" jo. Alavatsa tuntuu olevan jo kohta kolmatta viikkoa jonkin verran turvoksissa. Tai en oikeastaan osaa sanoa. Tietoinen olen nyt enemmän alavatsasta kuin normaalisti, joten kai sitä turvotukseksi voi sanoa. Rinnat oli jossain vaiheessa herkät ja jonkinlaisia kipuja ja sen suuntaista. Ei jaksa. Väsyttää muutenkin ja olen kohta kurkkuani myöten täynä näitä ajatuksia että onkohan tulla nyt joku salamatkustaja vai ei. 

Aijon siitä huolimatta ottaa siiderin, tai kolme. Ei jaksa nyt välittää. Anteeksi.

 

Tänään yhteensä 3.6kg miinusta. :) Jes. Se ei vain ole se virallinen tulos. Mutta ois se ihan kiva jos menis vielä muutama sata gramma ennen tiistaita. :) 

Mä en ole vuoteen painanut näin vähää. Mun eka tavotehan oli se 10kg. sitten voin julkistaa painoni täällä :D Mutta siis niin. Tänään meni rikki uusi kymmenluku.. tai siis toistepäin. Vielä olisi tiputettava reilu 6kg siihen kymmeneen kiloon. JEs.

 

Tänään meen zumbaan. :) Sen jälkeen hyppään junaan ja matka kohti siskolaa :D Meen karjalaturnauksen (?) ajaksi vahtimaan siskon mukeloita kun sisko haluaa mennä myyntikeikalle langon kanssa. Saapahan vähän vaihtelua ja pysyy paremmin ruodussa. Tai sitten sorrun syömään kaikkea jos sisko ostanu ison kasan karkkia sinne.. äh.. no en mä olekkaan mitään karkin tapaistakaan syöny nyt tiistain jälkeen. Muutama karkki tuli siinä hirveään himoon otettua samalla ku luki kirjaa. Ei oikeastaan olis tehny silleen ees mieli mutta kai sitä tavan vuoksi.. Pitäisi siitä päästä eroon, ettei tapaan söisi. Kun näkyy se pari karkkia riittävän hillittemään sitä pahinta. 

 

Tässä kyllä joskus joutuu tosi koville joskus näiden himojensa kanssa. Turhauttavaa välillä :/ ja mies aina valittaa ku yksin saa kaupassa käydä. Tunnen itseni sen verran hyvin että mun ei tarvi olla ku tietoinen siitä että huoneessa on paljon karkkia niin johan jo oksat lentelee ku rynnin karkkihyllylle.

 

 Mä keskustelin muuten miehen kanssa tästä karkin ja makean himosta. Mulla on iso ongelma, ainakin ollu... tai on oikeastaan yhä. Mä piilottelen ja jätän kertomatta syömisistäni miehelle. Esim mä kattelin eilen pakastinta ku siivoskelin sitä hiukkasen niin meillä on sielä pakastekakku.. Siis puolikas. Mä söin sen toisen puolikkaan ennen tätä mun laihdutusta. Enkä kertonu sitiä T:lle. Eilen tuli puheeksi että kun mä tänään meen niin hän sulattaa sen ja syö sen pois turhaan kiusaamasta mua niin oli pakko paljastaa sille et sielä on vaan enään puolikas. :/ ja ne tiistaiset karkit. Mä löysin siivotessa yhen pienen karkkipötkön ja söin sen salaa.