Lueskelin tässä erään foorumin päiväkirjaa. Siinä äiti synnyttänyt kuolleen pienen.

Oon niin surullinen, etten osaa hänelle kirjoittaa mitään. En uskalla kirjottaa mitään. Mutta toivon hänen ymmärtävän.

Mä niin toivon ettei minulle kävisi samalla lailla. Että juuri ennen laskettua aikaa en tuntisikaan pienen liikkeitä. Ettei hänen pieni sydämmensä lyö. Että joutuisin odottamaan monta päivää ennen kun saisin synnyttää hänet. Serkulleni kävi myös niin, että pieni kuoli. Napanuora oli kaulan ympäri. Hän  joutui olemaan neljä päivää kuollut vauva mahassaan kun yrittivät käynnistää synnytystä. Joutui olemaan samalla osastolla muiden äitien kanssa. Sielä oli niin täyttä silloin, sielä osastolla. Hän olikin sitten puoli vuotta sairaslomalla. Jos mulle käy niin mä en varmaan koskaan oisi työkykyinen. Masentuisin. Mun elämältä menisi pohja.

Kp 31. Lämmöt romahti. Menkat alkaa kai kohta. Kumma kyllä, mulla ei oo just nyt sellanen olo, et ne alkais. Taitaa tulla kai pitkä kierto. Kunhan ei ala perjantaina tai lauantaina. Olisin tyytyväinen.