Mä en tiiä satutanko ihan turhaan itseäni, mutta ajattelin jollain tapaa "viihdyttää" itseäni tässä samalla kun tätä blogia päivittelen. Sanotaanko että näin kahden vuoden yrittämisen kunniaksi tätä alan tekemään. Ihan vain muistutukseksi itselleni, että mä en saa sitä mitä mä en tule ehkä koskaan saamaan. Olen tätä jo miettinyt että pakko alkaa ajattelemaan ettei meille koskaan lasta tule. Ei tarvi edes ehkäisyä käyttää koska mä en tule sitten vahingossakaan raskaaksi. Muistuttakaa mua tästä, että ajattelen näin aina. ((((Jos vaikka sitten tärppäisi kun ihan totaalisesti tähän uskon))))

Siskoni ilmoitti töksäyttäen että hänen kaverinsa saa VAHINKO vauvan. Heille siis neljäs vauva. EI sillä, en tiiä miten mä osaan reagoida tähän. Kaippa sekin sikiää vain katseesta. Kaikista pahinta oli että olin kaupassa joululahja ostoksilla, Tuntui kuin mun sydän olisi revitty kahtia. Ja melkein aloin vollaamaan puhelun päätyttyä. Oli pakko sitten mennä kahville rauhoittumaan nurkka pöytään, etten olisi alkanut vollottamaan keskellä kauppareissua. Onneksi olen alkanut kulkemaan päiväkirja käsilaukussa, jonne ajattelin purkaa pahimmat ajatukset. En varmaan edes uskaltaisi nettiin kirjottaa mitään sellaista.. Katsoo mitä mä nyt teen. En mä kauheasti jaksa nyt oikein mitään..