Tipahdettu taas.  
Ei jaksa paljon itkeä eikä varsinkaan nauraa. Jotenkin on aika neutraali olo toistaiseksi kun menkat alkoi. En oikein osaa surrakkaan. Kai se sureminen alkaa pikku hiljaa "kuivua" kun kerta toisensa jälkeen tippuu. 
No ei meillä ois ollu ku kaks kertaa peiton heilutuksia tähän kiertoon. Satuin olemaan just siskon luona jos mahollinen tärppi ois käyny. Ja sielä ei jaksanu tehdä mitään. Enkä kai ois sillee pystynytkään kun vahdittavia oli viisi. No sain ainakin vauva-kuumetta "parannella" siskon taaperolla, vaikkei se aja sitä asiaa, mutta sain paljon hellyyttä taaperolta. Meinasin illalla ennen ku taaperoa laittaessani päiväunille alkaa itkemään kun lauleskelin tuutulaulua. 
Mulla on vähän huono omatutno toisen siskon lasta, ts kummityttöäni kohtaa kun en häntä ole käynyt katsomassa. Mutta kai se tästä hellittää jossain vaiheessa. Ehkä ensviikonloppuna vois lähtee käymään katsomassa heitä. Katsoo nyt. En vielä kuitenkaan kenellekkään puhu mitään.