Mutta sisällä vallitsee erittäin kova tunnemyrsky.

Kp 30 on nyt. Oviksesta on 10 päivää joten piinailua on ilmassa. Oon ahkerasti mittaillu aamulämpöjä ja lievää lämmön laskua on havaittavissa. Kaippa ne menkat alkaa jossain vaiheessa. Kumpa nyt ennen vappua ettei pilaisi työkeikkaa. Kun sielä ei oikeen vessassa pääse käymään kuin ehkä kerran kaks koko päivän aikana niin oisi todella mukavaa. Lopetin lugesteronitkin ihan sen takia jo perjantaina, kun haluun  ne menkat ennen vappua. Mun tuurilla ne alkaa juuri perjantaina. Mutta toivon ettei alkaisi ollenkaan. Vau-sivujen mukaan laskettu aika oisi tammikuussa 7 päivä. 

Mua ihan hävettää omat ajatukseni. Eilen kaupungilla käydessäni joka suunnassa oli raskaana-olevia, vauvamahoja sielä ja täällä. Niin pahoja ajatuksia etten edes halua ääneenkään niistä puhua. Itkin sitten illan ettei meidän vuoro tule koskaan. Minua hävettää ajatukset jopa omaa rakasta siskoani kohtaan. Hän on niin sikiävää tyyppiä ja odotankin että viimeistään vuoden päästä sisko pyöräyttää taas uuden lapsen.

Tuntuu myös, että olen sukuni ainoa lapseton lihava jolla on raskautumisen kanssa ongelmia. Muut lihavat eivät ole koskaan kai joutuneet tämän ongelman eteen. Se mikä on ristiriidassa omien ajatuksieni kanssa on se että olen muuten täysin terve, lukuunottamatta piilevää masennusta. Ja tämä vauvautuminen vain vahvistaa omia tunteitani.

Lääkärissä kävin keskiviikkona. Kohtuni tuntui selvästi, ei ollut ongelmia. Rakkulat oli suht isoja ja limakalvo oli 11mm.  Lääkäri sanoi että olen ovuloinut mutta se menee ristiriitaan tietoni kanssa.. Jos kerta follit on isoja niin olenko mä sit kuitenkin ovuloinutkaan? aamulämpöjen perusteella olen ovuloinut. Eikös follien kuitenkin pitäisi surkastua pois ovulaation jälkeen?

päässäni on sellainen tunne, et menkat alkaa kohta, mutta kroppa taas on sitä mieltä ettei ne oo alkamassakaan. Kumpi on vahvempi?

Äh. Pakko mennä siivoamaan. Meillä kun ei siivoomiset koskaan lopu. Aina on jotain.